Perjantaita

Pikku hiljaa aletaan palaamaan takaisin elävien kirjoihin. Tänään ei ole ollut kuumetta (kop, kop, kop...) ja tein jo kohtuulliset urheilusuoritukset: kävin lääkärillä ja siivosin asunnon. Lääkärillä lähinnä siksi, että hain sairaslomatodistuksen.
Imuroidessa tuli hiki, se täytyy myöntää, mutta oli se sen arvoistakin. Neljä päivää kun viettää poikamieselämää neljän seinän sisällä, niin alkaa kämppäkin olemaan sen näköinen (ja hajuinen...). Vaimo ja lapset lähtivät heti tiistaina pöpöä karkuun ja palailevat huomenissa takaisin - pitäähän sitä siistiä olla.

Kumma juttu, että vaikka vatsa alkaa olemaan jo kunnossa, niin eipä ole nälkä. Tänään olen syönyt aamupalan (kaksi karjalanpiirakkaa + jugurttia) eikä muuta. Masu tuntuu vaan olevan täynnä eikä olokaan ole sellainen, että keho vaatisi ruokaa. Juomista olen harrastanut sitäkin enemmän, lääkärin määräyksestä. No, kai se ruokahalu sieltä palailee aikanaan. Asiaan liittyen, kävin piruuttani puntarilla keskiviikkoaamuna ja pääsin uusiin lukemiin: 91,9 kg. Tavoite seistä Tukholman maran lähtöviivalla alle 90-kiloisena taitaa toteutua helposti.

Juoksemisesta en vielä uskalla haaveilla (no tunnustetaan, on se nyt mielessä käynyt...), mutta eiköhän sitä alkuviikosta olla taas ravailemassa pitkin Espoota. Ulos kun katselee, niin eipä kyllä ole häävit kelit - räntää sataa, kadut täynnä loskaa ja pari astetta lämmintä. Alkuviikosta oli kuitenkin vielä ihan oikeat pakkaset päällä. Vähän on sellaiset fiilikset, että tämä talvi oli sitten tässä...