Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi 2007 alkaa olemaan pulkassa. Taaksepäin katsottaessa tavoitteet tuli täytettyä: Tukholman ja Helsingin maratonit juostiin. Joskus alkuvuonna taisin uhota juoksevani cooperissa 2800 metriä, mutta se jäi tekemättä. Eipä tuo nyt mikään ykköstavoite ollutkaan (seliseli).

Ensi kaudella taitaa olla samat tavoitteet plus kuntoutuminen, jotta ylipäätään pääsee juoksemaan. Tämä siis alkuvuoden tavoite. Yksi tavoite voisi olla myös se, että alan ottamaan aikatavoitteita maralle mukaan. Tietää kovempia treenejä eikä pelkkää peekoota. Pitää vielä funtsia näitä tavoitteita tarkemmin oikein ajan kanssa.

Käsi alkaa jo liikkumaan ja olen jumpannut sitä tekemällä kevyitä heiluriliikkeitä. Liikeradat on vielä pieniä, 20 - 40 senttiä, mutta edistystä sekin. Alkuun pelkkä käden suorana roikottaminen oli saavutus sinänsä. Tikit on yhtä lukuunottamatta hyvän näköisiä. Yksi tikeistä punottaa ja on sen näköinen, että siitä voi vielä tulla ongelmia. Pitää puhdistaa se muutaman kerran päivässä, jospa se siitä paranisi. Yöt olen saanut nukuttua kohtalaisesti. Nukkuminen onnistuu selällään ja toisella kyljellä, mutta kiinnisidottu käsi häiritsee.

Vaimon veli on kyläilemässä ja hänestä on ollut iso apu lasten hoidossa ja olen saanut lepuutella kättäni. Siitä siis Villelle iso kiitos. Ja tietysti vaimolle kiitoksia hellästä hoivasta, jota olen saanut.
Helmikuun alusta vaimo palailee työelämään ja lapset lähtevät päiväkotiin. Isoja muutoksia. Yleensä muutos on hyvästä, toivottavasti tämäkin.

Ei muuta kuin kaikkea hyvää tulevalle vuodelle, otetaan se arvokkaasti vastaan.

Sairauskertomus

Kävin tänään leikkauttamassa olkapään. Nukkumisesta ei tule mitään, niin kirjoitellaan sitten blogiin terveisiä (yhdellä kädellä...).

Vaimo vei minut puoli kymmeneksi sairaalaan, jossa odottelin puolisen tuntia ennen kuin pääsin operaatioon. Kyseessä siis olkapään labrumvaurio. Nukkumatti tuli nopeasti ja seuraava muistikuva onkin jo heräämöstä kun joku putki vedettiin henkitorvesta ulos - oksennusrefleksiin ei ole kiva herätä...Kello oli vartin yli kaksitoista. Olotila oli hyvä, jos sitä vertaa sappileikkauksen jälkeiseen oloon. Köllöttelin heräämössä kolme tuntia, join hieman kahvia ja söin pari leipää. Lepääminen oli vaikeaa, koska olin kiinni jossain monitorissa, joka valvoi sydämenlyöntejäni. Aina kun pulssi laski alle 40, kone aloitti kovaäänisen piippauksen ja herätti kaikki heräämössä olleet. Lopulta hoitaja armahti minut ja otti kojeen pois päältä. Sitten nousin jo jalkeille, siviilit päälle ja telkkarihuoneeseen odottamaan vaimoa, joka lupautui hakemaan potilaan kotiin.
Sairaslomaa kuukausi ja kättä pitää pitää kantositeessä yötä päivää ainakin 14.1 asti, jolloin on kontrollikäynti. Fysioterapia pitäisi aloittaa ensi viikolla ja särkylääkkeitä popsia jonkin aikaa.

Elättelen vielä pieniä toiveita siitä, että pääsisin juoksemaan Tukholman maratonin. Uskon, että pääsen ennen tammikuun loppua juoksemaan ja neljässä kuukaudessa saan kyllä jotain jo hankitusta kuntopohjasta takaisin. Ainakin sen verran, että juoksen yhden maratonin - aika näyttää.