Tiistaita

Vettä tulee ku Esteristä, mutta ei se menoa haittaa. Nenä edelleen tukossa, ei juoksua eikä muutakaan liikuntaa.

Tänään kävin lääkärillä kuulemassa tuomiota olkapään kunnosta ja iloinen uutinen oli se, että olkapää on kunnossa. Tai ainakin ne sidokset, mitä sinne joulukuussa ommeltiin, ovat edelleen paikoillaan eikä uusia repeämiä ole havaittavissa. Taisi olkapää vaan ottaa itseensä maratonista, sillä muutaman päivän Burana-kuuri hävitti kipuilut tehokkaasti. Vielä kun pääsisi tästä räkätaudista eroon. Juhannuksena olisi tarkoitus juosta pidempää, katsotaan nyt onnistuuko.

Statusta

Tehotreenit vaihtuivat flunssan torjuntaan, joten se siitä. Katsotaan parin päivän päästä treenitilannetta uudestaan. Lisäksi joulun maissa leikattu olkapää on alkanut oirehtimaan ja menen maanantaina magneettikuvaan selvittämään tilannetta. Toivottavasti ei tule uusintaleikkausta...että tällaista tällä kertaa.

Tähtäimessä Helsinki City Marathon 2008

Treeni kohti Hesan maratonia on nyt virallisesti aloitettu. Aikatavoitteistakin voisi paljastaa sen verran, että 4:15 - 4:45 on se haarukka mihin tähdätään.

Tänään juoksin tasavauhtisen kympin vauhdilla 6:30 min/km:

1 km, 06:29, 141
2 km, 06:28, 149
3 km, 06:28, 145
4 km, 06:23, 150
5 km, 06:29, 155
6 km, 06:26, 158
7 km, 06:25, 156
8 km, 06:26, 157
9 km, 06:26, 158
10 km, 06:26, 161

Tuntuu, että pikku hiljaa oppii juoksemaan tasaista vauhtia. Huomenna lepoa, keskiviikkona juoksen kovan 8 - 10km, torstaina kevyen kympin ja viikonloppuna pitkän. Siis jos jalat kestää. Jos ei kestä, niin keskiviikon treeni jää väliin.

Aika 01:04, matka 10km, keskiarvosyke 152.

Heja, Heja, Heja...

kuului Lidingövägenillä lauantaina startin jälkeen. Lämmintä oli rapiat 25 astetta ja aurinko paistoi miltei täydeltä terältä. Forecan vielä perjantaina lupaama pilvinen sää oli vaihtunut ohueen pilviharsoon, joka ei antanut suojaa paahteelta. Lähdettiin vaimon kanssa juoksemaan samaa matkaa. Ensimmäinen kymppi juostiin ruuhkassa ja varottiin muita juoksijoita. Kympin jälkeen ruuhka vähän hellitti ja päästiin menemään omaa vauhtia. Västerbron silta oli mainettaan helpompi, siihen ehkä vaikuttaa myös se, että viimeiset puoli vuotta on treenattu mäkisessä maastossa. Näköalat oli kyllä entisensä.

Jossain 17 kilometrin kohdalla alkoi vasen nilkka oireilemaan ja sen myötä myös muuta vaivaa. Ehkä vaivoihin vaikutti myös se, että Djurgårdenin tylsistä tylsin lenkki oli edessä. Puolikkaan jälkeen aloiteltiin kävely ja toinen kierros oli enimmäkseen kävelyä. Viimeinen kymppi mentiin kuitenkin jo kelloa vastaan, sillä olisihan se ollut ikävää taivaltaa maraton ilman mitalia. Mitalit ja paidat kuitenkin saavutettiin, ajassa 5.51.35. Maaliviiva ylitettiin käsi kädessä ja vaimon 1. ja minun 4. maraton oli suoritettu. Loppukaneetiksi voisin sanoa, että kuuden tunnin maraton on ehkä rankempi kuin viiden. Saa nähdä sitten milloin koen sen neljän tunnin maratonin - ehkä Helsingissä 2008? Vaimolle kuitenkin suuret onnittelut kovasta suorituksesta sekä kiitokset mukavasta juoksuseurasta, ensi vuonna uudestaan?