Kotona ollaan, rankka reissu takana. Tiedoksi niille, jotka ei jaksa lukea pidemmälle, niin mara juostiin läpi viiteen tuntiin.
Lauantaina lähdettiin pääkallopaikalle puolen päivän aikoihin ja vallattiin varjopaikka puun alta stadionin liepeiltä. Pari tuntia meni hellettä ihmetellessä ja tankatessa, vettä ja urheilujuomaa kului paljon. Kahdelta sitten koitti startti ja muutama minuutti meni kävellessä ennen kuin päästiin starttiviivan yli. Alku meni joukon mukana juostessa, juoksin parin kaverin kanssa ja erosin heistä parin kilometrin jälkeen - piti päästä juoksemaan omaa vauhtia.
Kympin kohdalla olin jo sen verran jäljessä tavoiteajasta, että muutin tavoitteeksi ainoastaan maaliin pääsyn juoksemalla, kävelyn sallin itselleni ainoastaan tankkauspaikoilla. 25 kilometrin kohdalla keskeyttäminen kävi mielessä, mutta olin jossain Djurgardenin korvessa, josta en olisi päässyt pois muuten kuin kävelemällä, joten oli pakko jatkaa matkaa. Siellä sitten ihmettelin tyhmyyttäni - miksi tällaiseen pitää osallistua ja vieläpä vapaaehtoisesti...??? Oksetti ja oli kaikin puolin paha olla, never again oli koko ajan mielessä.
Se oli matkan vaikein paikka, loppumatka meni nylkyttäessä ja maaliviivaa odotellessa. Västerbronin silta oli paha, mutta ei niin paha mitä olin odottanut. Sillan korkeimmassa kohdassa kävi viilentävä tuuli ja palkitsi kovan kiipeämisen. Viimeiset seitsemän kilometriä oli myös vaikeita eikä tässä vaiheessa loppuajalla ollut enää mitään merkitystä - kunhan maaliin pääsee niin kaikki on hyvin. Lopulta se stadion häämötti edessä ja maalissa oltiin. Teki mieli mennä pötköttelemään nurmikolle, mutta oli vähän kiire bussiin, joka veisi laivalle, joten pötköttelyt sai nyt jäädä väliin.
Tukholman maraton oli kokemuksena ihan ok, mutta yliarvostettu tapahtumana. Reitti ei ollut mitenkään erityinen ja kannustus oli laimeampaa mitä Helsingissä viime vuonna. Järjestelyt toimivat kohdallani hyvin, juomapaikat oli tosin ruuhkaisia ja niissä oli pakko kävellä, jos aikoi juotavaa saada. Nyt on joka paikka kipeä, mutta ei mitään pahempaa. Solisluu vaivasi lievästi koko juoksun ajan. Väsyttää.
Kiitoksia kaikille mukana olleille, kannustajille ja spesiaalikiitokset Vaimolle, joka jaksoi olla mukana hengessä koko raskaan päivän.
Aika 5.00.40, keskiarvosyke 156 (sama kuin viime vuoden HCM:lla).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Hyvä Juki! Tuossa helteessä saa mielestäni aidosti onnitella jokaista, joka juoksee maratonin läpi. Ja sinä paransit vielä aikaasikin. Ihan ennusteeni ajastasi ei pitänyt paikkaansa, mutta ainahan pitää olla optimistinen. Reissu oli oikein mukava, mutta yleisö ei tosiaankaan kannustanut samalla tavalla kuin mitä HCM:llä viime vuonna. Väliaikatiedot toimivat kännykkään huomattavasti paremmin kuin mitä HCM:llä, tulivat melkein ajallaan ja ihan tarpeeksi usein. Kyllähän tuonne kelpaa uudelleenkin tukijoukkoihin lähteä, kunhan saadaan sut vielä sinne uudelleen juoksemaan. Nyt lepoa ja sitten - tsemppiä juoksemiseen!
Onnittelut maaliinpääsystä! Ei kai tässä muuta voi sanoa.
Kiitos. Onnittelut myös sinne maaliinpääsystä...
Moi! Onnea maratonista. Keli oli aika hurja. Kuumuuden lisäksi itseäni vaivasi siitepöly aina tuulisilla paikoilla. Kieltämättä Tukholmassa on aikaisemmilla kerroilla ollut paljon parempi kannustus. Mielestäni juoksijoita alkaa olla jo liikaa ja reitin sekä järjestäjien kapasiteetti ylitetty. Ei ehkä tarvii mennä ens vuonna. Toipumisia.
Kiitos Martsa - onnittelut sinnekin, pysyit hieman lähempänä tavoiteaikaasi kuin minä omaani :)
Onnea vaan suoritukssesta ja alle kuudentunnin suorituksesta.
Mulla oiis varmaan kans menny vaan tuo 5 tuntia, jos ei olis tullut ongelmia 30 kilometrin jälkeen. Noin 9 kuukauden harjoittelun jälkeen olin valmis ensimmäiselle maratonille Tukholmaan 2007 ja innolla koko kevään odottelin sitä. Huhtikuussa alkoi ongelmat. Huhtikuun puolessa välin I epilepsia kohtaus, viikon tauko harjoitteluun, vaikka heti toipumisen jälkeen sitten juoksin elämäni pisimmän matkan 30 km. Sitten olen harmitellut kun vappuna piti mennä paikalliseen simahölkkään sellaiseen maastoon, missä on paljon puiden juuria, ja eiköhän sitten meikäläisen tuurilla kaaduttu ja saatu vamma oikeaan polveen jota podin lähes tuohon maratoniin asti, ei pahemmin kyllä sitten vaivannu tuolla juoksumatkalla.
30 km jälkeen tuli yllättävä kramppi vasempaan lonkkaan ja se oli niin kipee, et loppumatkasta ei paljon juostu, mutta katsoin että olin tullut sen verran kovaa, että aika riittäisi kyllä maaliin asti vaikka kävellen alittamaan tuo maksimiajan. En ollut juurikaan juonut tuota tukholman urheilujuomaa, koska olin kuullut vähä huonoja juttuja siitä ja sitten kun loppumatkasta sitä join, vatsa tuli kipeäksi. Viimeiset kilometrin menin eteenpäin kuin jonkinlaisessa humalassa, En varmaan ymmärtänyt enää juodakaan tarpeeksi. Banaanit näyttivät kamalilta, koska ne oli kuorittu valmiiksi, aivan mustia, muitakaan energiaa antavia juttuja ei juurikaan ollut tarjolla, jotain sienikarkkeja :D heh, muutamalla pisteellä glukoosipastilleja , siinä ne tais sitten ollakin. Huh mutta maaliin päästiin ajalla 5.32. ihan tyytyväinen olen. Urakka suoritettu ja mitali saavutettu. Stadionilla oli kiva kuulla oma nimi, kun kuuluttivat että saavun maaliin :D
mutta maalissa en sitten saanutkaan juotavaa. Tuuperruin stadikan ulkopuolelle ja ihmettelin että miten ihmeessä jaksan ja löydän satamaan, missä laivani odotteli 1 h 15 minuutin päästä lähtö laivalla satamasta. Suomalainen pariskunta tuli sitten ohjaamaan minut ensiapuun haettuani tavarani kentältä. Siellä ensiavussa tarjoivat suolakeksejä ????? Kurkkuni ja suuni oli jo muutenkin kuiva js sitten piti vielä työntää jotain kuivaa keksiä suuhun. Kauheeta Kyllä he sitten lopulta toivat jotain juotavaakin. Taksin tilasivat, mutta sitten tuli ruotsalainen hoitaja sanomaan että hän voi viedä satamaan maksuttA. Pääsin laivaan ja ensiapuun, jossa sitten olin 6 tuntia tiputuksessa. Että siinä sitten jäi mukavat illalliset ja illanvietot sikseen. Ensiavussa vain toivoin että pääsis pehmeään hyttisänkyyn. Tiputusta olisi vielä jatkettu 6 tunnin jälkeenkin, mutta toivon tosiaan hyttiini ja vihdoin sinne pääsinkin sitten muutamantunnin yöunille. Aamulla oli taas jo sitten kiire aamiaiselle. Nyt alkaa olla jo ihan hyvä fiilis ja ilmoittauduin sitten extemporee helsinki maratonille, kun jäi vähän kaivelee tuo loppumatka, että mikä meni väärin tankkauksessa ja muutenkin. Reiden vähän arat, mutta krampista ei ole juurikaan enää tietoa. Eikä muistakaan kivuista.:D:D:DD:D:D:D.
Sitä en tiedä lähdenkö enää koskaan tukholmaan.........
Aikamoinen juoksu ollut sinullakin, etenkin ensimmäiseksi maraksi...
Banaanit eivät tosiaan näyttäneet kovin herkullisilta, mutta minun silmissäni ne olivat pelkkää hiilihydraattilähdettä ja sulloin ne sen enempää ajattelematta suuhuni. Sienikarkit oli ihan ok, glukoosipastillin söin 1. kierroksella, toisella otin sen suuhun ja sylkäisin pois muutaman minuutin kuluttua. Sillä hetkellä oli kova jano eikä jauheeksi murenevat pastillit juurikaan auttaneet asiaa.
Onnittelut!
Kuuntelin eilen yhtä tuttavaa joka vetäisi Tukholmassa kolmeen tuntiin. Sitten oli kuulemma 'evästä' tullut molemmista päistä ja tiputuskin olisi voinut olla aiheellinen.
Meikä juoksenteli samana päivänä stadissa kaksi kympin lenkkiä, toinen aamulla ja toinen illalla. Kauhistelin kuumuutta. 8-)
Thanks.
Itse bongasin vain yhden juoksijan reitin varrella laatoittamassa...
Lähetä kommentti