Olen viimeisillä pidemmillä lenkeillä kärsinyt olkapääkivuista, esimerkiksi käden normaali heiluttaminen juostessa on kivuliasta ja oikealla kädellä juominen tuottaa tuskaa. Aluksi epäilin ongelman syyksi vuosia sitten katkennutta solisluuta, joka on luutunut hieman vinoon ja tuottaa siksi kipua olkapäähän. Kävin eilen ortopedillä tutkituttamassa olkapään ja röntgenkuvista kävi ilmi, että solisluu on edelleen kahtena kappaleena eikä siellä mitään luutumisia ole koskaan tapahtunutkaan. Lääkäri kirjoitti lähetteen leikkaukseen, jossa solisluu parsitaan teräksen tukemana taas kasaan. Sairaslomaa tiedossa pari-kolme viikkoa ja lopullinen paraneminen vienee muutaman kuukauden. Itse leikkaus tapahtunee joskus loppuvuodesta, riippuen siitä miten ruuhkaa Jorvissa on.
Lähipäiviä ajatellen (=Tukholma) tieto kahtena kappaleena olevasta solisluusta tuli huonoon aikaan. Mielikuvat maratonin juoksemisesta poikki olevan solisluuhässäkän kanssa eivät ole kovin rohkaisevia ja kynnys keskeyttämiseen (jo tässä vaiheessa!) on laskenut huolestuttavalle tasolle. Jos taas pitää jotain positiivista hakea, niin olenhan tuon kanssa elellyt jo yli kymmenen vuotta ilman ongelmia (harrastanut voimailu- ja kamppailulajeja ynnä muuta fyysistä) ja yksi maratonkin on jo takana. Vaan eipä noita oireitakaan ole aiemmin ollut.
Tukholmaan joka tapauksessa mennään ja lähtöviivalla ollaan - aika näyttää sitten päästäänkö sieltä maaliin juoksemalla vaiko keräilykyydeillä...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Huh huh, onpa uutisia. Tsemppiä tarvitaan nyt kaksin verroin. Onneksi sulla on jo kokemusta omasta kivunsietokyvystäsi läpiviedyltä maralta. Tukholman lämpötiloiksi on luvattu sellaisia, että itse kunkin kannattaa varmaan ottaa juoksu aika rauhassa.
Yt. Saarni
Kiitos tsempistä - tsemppiä myös sinne, helteessä ei tule olemaan kellään helppoa. Toivotaan nyt edes pientä sadekuuroa sinne puolen välin krouvin kohdalle...
Ohhoh. Rauhassa vaan viivalle. Toivotan tsemppiä koitokseen!
Kiitos kiitos. Tsemppiä myös sinulle Martsa.
Tsemppiä täältäkin! Jos keskeytysfiilikset yllättävät, niin eihän siinä mitään, jolkottele vaan maaliin ilmoittamaan keskeyttämisestäsi ;)
(vitsi lainattu törkeästi Foorumilta)
Hehee...niin kai se täytyy tehdä. Pyrin kuitenkin välttämään viimeiseen saakka tuota vaihtoehtoa...
Kyllä varmasti osaat erottaa "terveen kivun" ja "sairaan kivun". Ei siis hajoteta kukaan itseämme, jotta voimme jatkossakin vielä hölkätä. :-)
Joo, kyllä sen "pahan" kivun tuntee ja erottaa "hyvästä". Veren maku suussa en lähde juoksemaan - ennemminkin ihailemaan kaunista Tukholmaa ja nauttimaan hyvästä fiiliksestä :)
Lähetä kommentti