Auto Ruotsista

Laiva lähti satamasta joskun yhdeksän aikoihin. Menin hyttiini ja karu totuus alkoi paljastua: hyttini sijaitsi autokannen alla ja käytävillä kaikui humalainen kälätys. Hytti oli jo aikaa sitten nähnyt parhaat päivänsä, mutta sänky siellä oli. Ja vessa suihkun kanssa. Jätin kamat hyttiin ja lähdin piipahtamaan yläkerrassa. Perjantai-ilta ja sen näköistä oli menokin. Kauaa en ylhäällä viihtynyt ja pian vetäydyin hyttiini ja painuin pehkuihin. Heräsin yhdeltä käytävältä kuuluvaan älämölöön ja olinkin sitten pirteä kuin peipponen. Mietin vaihtoehtoja: avata ovi ja pyytää kauniisti juhlijoita hiljentämään ääntään. Luultavasti ei toimi. Soittaa respaan ja pyytää henkilökuntaa paikalle rauhoittamaan juhlijoita. Auttanee sen aikaa, kun henkilökunta on paikalla, joten en sitten toteuttanut sitäkään. Vaihtoehdoksi jäi vetää peitto korville ja yrittää nukkua. Pyöriminen jatkui kuuteen saakka, jolloin kello soi. Suihkuun ja aamupalalle. Hytistä poistuessa piti varoa, ettei astu käytävillä makaavien (tosin vielä hereillä olevien) bilettäjien päälle. Viking Linen meriaamiainen oli aika heikko (eli ei pekonia tarjolla), joten hörppäsin kupposen kahvia ja pari sämpylää. Lupasin itselleni, etten enää ikinä ota hyttiä autokannen alta - olen siihen aivan liian vanha.

Seitsemän aikoihin aamulla olin terminaalissa odottamassa Annaa, jonka kanssa meillä oli treffit kahdeksalta. Terminaali oli puoli kahdeksalta jo tyhjä, pl. yksi umpihumalainen ruotsalaispappa, joka yritti saada minusta juttuseuraa. Ei onnistunut, koska en saanut kaverin puheesta mitään selvää. Pian Anna onneksi saapui ja pääsin papasta eroon. Auto näytti ulkoisesti hyvältä, maalipinnat hyvässä kunnossa eikä isommin ruostetta tai kolhuja. Konepellin altakaan ei paljastunut yllätyksiä - moottoria ei oltu pesty (hyvä, koska juuri pestystä moottorista ei näe mahdollisia öljyvuotoja) eikä öljyvuotoja tai muutakaan hälyyttävää näkynyt. Lähdettiin sitten koeajolle, pyörittelin autoa ensin parkkipaikalla ja sitten lähdettiin Nackaan johtavalle moottoritielle. Kiihdytyskaistalla päästin urut auki ja hymy pyrki väkisinkin suupieleen - ero aiempaan autoomme verrattuna oli kuin yöllä ja päivällä. Nopeusrajoitus tuli kuitenkin nopeasti vastaan ja testasin jarruja - ABS toimii. Rampilta ylös ja takasin satamaan. Autosta ei löytynyt mitään isompaa vikaa ja tein ostopäätöksen. Ajoimme Annan kotiin Lidingöön ja tarkistimme kesärenkaat. Vanteet olivat hienot, mutta renkaat lopussa. Sitten teimme paperit eli kirjoitimme kauppakirjan ruotsin ja englannin sekoituksella, allekirjoitukset rekisteriotteeseen ja raha vaihtoi omistajaa. Puolen tunnin kuluttua olin jo matkalla takaisin satamaan, jonne vein auton parkkiin. Soitto Niklakselle (työkaverini, joka asuu Tukholmassa) ja sovimme treffit Slussenin mertoasemalle. Ostin päivän voimassa olevan metrolipun ja menimme metrolla Kistaan kuluttamaan aikaa. Siellä oli iso kauppakeskus, jossa lounastimme ja kulutimme muuten vain aikaa. Kahden jälkeen Niklas saattoi minut metroon ja ajoin takaisin Slussenille. Laiva lähtisi vasta kello 20.10, joten aikaa oli. Kävin ostamassa liput illan laivaan ja tällä kertaa otin hytin yläkannelta. Yritin kuluttaa aikaa lueskelemalla uusinta Juoksija-lehteä ja Remeksen viimeistä teosta. Nelisen tuntia istuin autossa ja kulutin aikaa - tylsää, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut muutakaan. Puoli kahdeksalta ajoin uuden automme laivaan ja tarkistin hyttini. Tällä kertaa hytti näytti paremmalta ja ovessa oli jopa äänieristys. Jätin kamat hyttiin ja lähdin ostamaan tuliaisia. Laivalla oli selvästi rauhallisempaa kuin edellisenä iltana ja menin joskus yhdentoista aikoihin nukkumaan. Herätys aamulla ennen seitsemää, suihkuun ja autokannelle. Maihin päästyäni ajoin tulliin ja sain virkailijalta kaksi paperia täytettäväksi. Papereita vastaan sain väliaikaisen ajoluvan, ns. tarrakilvet, jotka liimasin autoon. Ruotsalaiset rekisterikilvet irti ja takapenkille. Itse auto ei kiinnostanut tullia, mikä hieman kummastutti.

Reissusta jäi positiivinen kuva eikä mitään pahempia mokia sattunut. Ensi viikolla teen maahantuontikatsastuksen ja veroilmoituksen, sitten vain odotellaan paljonko Suomen valtio arpoo meille veroja. Näillä näkymin myös seuraava automme haetaan Ruotsin puolelta (sitten joskus...):

- valikoima on laajempi kuin Suomessa
- autot ovat paremmin huollettuja
- autot ovat paremmin varusteltuja