Lähdin yhden jälkeen nykymittapuun mukaan pitkälle lenkille - juoksin Haukilahteen ja sieltä Westendin itäkärkeen ja Länsiväylän vartta takaisin kotiin. 39 minuutin jälkeen alkoi vatsa vääntämään siihen malliin, että juoksu piti hidastaa kävelyksi. Vatsa oireili ensimmäistä kertaa juoksu-urani aikana, toivottavasti myös viimeisen. Johtuneeko viime aikojen epäsäännöllisistä ruokailuista - aamupuurokin on jäänyt pois. Väänsin kuitenkin lenkin loppuun juoksemalla ja viimeisessä ylämäessä löysin uuden maksimisykkeen: 179. Ehkä jonain päivänä menee se 180 rikki...?
Matka 10,6 km, aika 68:19, keskiarvosyke 154. Että näin tällä kertaa - jos kunto nousee nopeasti, niin kyllä se myös laskee nopeasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ei se kunto ole mihinkään mennyt. Juoksutuntuma vaan vähän kateissa.
No juu, näinkin sen voisi ilmaista :)
Tasaisen vauhdin ylläpitäminen oli ihan ylivoimainen tehtävä. No, kyllä tämä tästä taas lähtee käyntiin.
Lähetä kommentti