Sairauskertomus

Kävin tänään leikkauttamassa olkapään. Nukkumisesta ei tule mitään, niin kirjoitellaan sitten blogiin terveisiä (yhdellä kädellä...).

Vaimo vei minut puoli kymmeneksi sairaalaan, jossa odottelin puolisen tuntia ennen kuin pääsin operaatioon. Kyseessä siis olkapään labrumvaurio. Nukkumatti tuli nopeasti ja seuraava muistikuva onkin jo heräämöstä kun joku putki vedettiin henkitorvesta ulos - oksennusrefleksiin ei ole kiva herätä...Kello oli vartin yli kaksitoista. Olotila oli hyvä, jos sitä vertaa sappileikkauksen jälkeiseen oloon. Köllöttelin heräämössä kolme tuntia, join hieman kahvia ja söin pari leipää. Lepääminen oli vaikeaa, koska olin kiinni jossain monitorissa, joka valvoi sydämenlyöntejäni. Aina kun pulssi laski alle 40, kone aloitti kovaäänisen piippauksen ja herätti kaikki heräämössä olleet. Lopulta hoitaja armahti minut ja otti kojeen pois päältä. Sitten nousin jo jalkeille, siviilit päälle ja telkkarihuoneeseen odottamaan vaimoa, joka lupautui hakemaan potilaan kotiin.
Sairaslomaa kuukausi ja kättä pitää pitää kantositeessä yötä päivää ainakin 14.1 asti, jolloin on kontrollikäynti. Fysioterapia pitäisi aloittaa ensi viikolla ja särkylääkkeitä popsia jonkin aikaa.

Elättelen vielä pieniä toiveita siitä, että pääsisin juoksemaan Tukholman maratonin. Uskon, että pääsen ennen tammikuun loppua juoksemaan ja neljässä kuukaudessa saan kyllä jotain jo hankitusta kuntopohjasta takaisin. Ainakin sen verran, että juoksen yhden maratonin - aika näyttää.